Taustaa

Opiskelijan ja opettajan yhteinen työpaikka on siirtynyt paljolti verkkoympäristöön. Aloittaessani verkko-opetuksen vuonna 2000 Blackboard –oppimisympäristössä oli verkkoalusta pääasiassa materiaalin jaon kanava. Omissa opinnoissani Vaasan yliopistossa ja Hämeen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa käytin WebCT:tä vuosina 2000-2006. Näissäkin toteutuksissa verkon pääasiallinen funktio oli materiaalin jako, joskin verkkokeskustelujakin kävimme ja annoimme vertaispalautetta tuotoksista (esim. graduseminaarin ensimmäinen opponointi tehtiin verkossa).

 

Olen opiskellut tutkivaa oppimista, opintojen ohjausta, teologiaa ja psykologiaa työn ohella. Miksikö? Siksi, että opettajatyöni taustalla on 20-vuoden työkokemus elinkeinosta ja jo siellä minulla oli tarve ymmärtää, miksi asiakkaat toimivat niin kuin toimivat, miksi työtoverit käyttäytyvät joskus hyvinkin kummallisesti, mistä elämys syntyy jne. Asiakaslähtöisyyden, ihmisten tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtäminen ja pohtiminen johtivat opettajatyössä opiskelijakeskeisten opintojaksototeutusten äärelle. Tietämättä miksi, tein ennen minkäänlaista pedagogista koulutusta opiskelijoita aktivoivia ja opiskelijoiden ehdoilla eteneviä opintojaksototeutuksia: tekemällä oppimista, tutkivaa oppimista ja projekteja. Savoniassa aloitettuani pääsin mukaan kansainväliseen Real Life Student Projects – RePro –hankkeeseen, jonka aikana minulle valkeni opiskelijakeskeisen (Student Centered Learning) oppimisen malli ja lukuisa joukko sen käytännön sovelluksia.

 

 

Hyvä verkko-opetus

Käsitykseni oppimisesta perustuu konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen, missä havaitsija ja havainnoija ovat sidoksissa toisiinsa ja oppija luo itse omia tiedonrakenteitaan eikä niitä anneta paloruiskupedagogiikkamenetelmällä valmiina. Olennaisia elementtejä ovat kriittisyys ja tiedon soveltaminen. Hyvä verkko-opetus ja ohjaus on mielestäni opiskelijakeskeistä, opiskelijan omaan toimintaan, vastuun ottamiseen ja vastuun kantamiseen perustuvaa toimintaa, jossa opettajan rooli on valmentajan ja sparraajan ominaisuudessa ohjata opiskelijaa oikeaan suuntaan. Hyvän verkko-oppimisen peruselementit ovat kiteytyneet VOA –koulutuksen aikana. Tämän hetken (Huom!) käsitykseni on, että hyvä oppiminen verkossa on:

• vuorovaikutteista

• mielenkiintoista

• loogisesti etenevää ja selkeää

 

Hyvän verkko-oppimisen keskeiset lähtökohdat ovat opiskelijan ja opettajan motivaatio, relevantti aihe ja materiaali, aktivoiva toimintatapa sekä ajantasainen ja tarpeen mukainen ohjaus. Tietenkin tekniset asiat ovat erittäin tärkeitä: opettajan on osattava hyödyntää verkon mahdollisuuksia opetuksessa ja opiskelijan on hallittava verkkoalustan ja muiden käytössä olevien verkkotyökalujen tekninen käyttö ennen kuin hän oikeasti voi keskittyä sisällön oppimiseen.

 

Verkko-opetuksen toimijoiden roolit

Opiskelija on verkko-opetuksen keskeinen objekti, mutta myös keskeinen aktiivinen toimija. Opiskelijalla on ehkä perinteistä opiskelua vahvempi vastuu verkko-opiskelussa. Opiskelijalta vaaditaan vastuunkantoa ja itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan saa olla yksinohjautuvuutta vaan sosiaalista toimintaa vertaisryhmissä ja tarjolla olevan muun ohjauksen aktiivista hyödyntämistä. Oma roolini opettajana liikkuu verkkototeutuksesta riippuen sparraaja/kannustajaohjaajasta pelkkään arvioijaan. Keskeistä omassa roolissani on tunnistaa ohjaustarve ajoissa ja kysymyksillä ohjaten tyrkkiä opiskelijaa tai opiskelijaryhmää oikeaan suuntaan. Tilanneherkkyys ja reaktioalttius esimerkiksi silloin, kun toteutuksessa tuntuu kaikki pysähtyvän, on olennainen osa tehtävääni.  

 

Opiskelijoiden tulee oppia myös verkko-opintojaksolla. Ohjaavan opettajan tulee pystyä tunnistamaan osaaminen ja oppiminen ja vieläpä sitä arvioimaankin. Tehtävien tekeminen ja keskusteluihin osallistuminen ja keskustelujen sisältö kertovat paljon oppimisesta mutta ehkä selkein indikaattori oppimisesta on opiskelijoiden esittämät kysymykset. Niistä selviää, miten opiskeltava aines on sisäistetty ja minkälaisia jatkokysymyksiä opiskelija osaa esittää. 

Työyhteisön ja kollegoiden rooli opettajan työssä on perinteisesti vähäinen. Meidän omassa työyhteisössämme tilanne on hiukan toinen, koska teemme paljon yhteisiä opintojaksoja, vaihdamme opintojaksoja ja keskustelemme sisällöistä, toteutuksista, arvioinnista ja materiaaleista tiiviisti. Opintojaksojen (niin verkossa toteutettavien kuin perinteistenkin) suunnittelussa vertaistuki on olennainen asia. Opettajakollegoiden kanssa tämä toimii hienosti, mutta jatkossa olisi paikallaan sitoa tukihenkilöstöäkin mukaan tiiviimmin.

Minä Verkko-opetuksen asiantuntijana

Kirjoitin verkko-opetuksen asiantuntijan isolla kirjaimella, koska tämän hetken tuntemukseni on se, että huolimatta aikatauluongelmista olen oppinut valtavasti ja innostunut entistä enemmän verkkototeutusten tuottamiseen. Syksyn aikana laitoin VOA –koulutuksen hankeopintojakson vielä lepäämään ja tein kaksi uutta toteutusta verkkoon. Tuotan verkkoon kursseja ja toteutan niitä ja kerron myös VOA-evankeliumia muillekin. Ehkä liikaakin. Olen pystynyt antamaan käytännön neuvoja ja vinkkejä kollegoille sekä opiskelijoille.

Käyttöteoriani näkyy arjessa opintojaksojen toteutuksissa selvästi. Opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, tutkijoita, etsijöitä. Arviointi opintojaksoissa perustuu useimmiten käytännön näyttöihin: raportteihin, opponointeihin ja keskusteluihin enemmän kuin tentteihin. Field Study –tyyppiset toteutukset ja projektit ovat esimerkkejä erilaisista opiskelijoiden oppimiskokemuksista