VOA-koulutuksen alussa paneuduimme asiantuntijuuden eri ulottuvuuksiin. Asiantuntijuus tiedonhankintana on eräänlainen mielensisäinen näkökulma. Sanna Järvelän luennossa tähän asiantuntijuuden ulottuvuuteen liittyi käsitteet rutiiniekspertti ja adaptiivinen ekspertti. Osallistumisen näkökulma eli asiantuntijuus kulttuuriin osallistumisena kuvaa sitä, että asiantuntijuuteen liittyy myös täysivaltainen osallistuminen organisaation jäsenenä. Muutoin asiantuntijuutta ei hyödynnetä tai näytetä eikä sillä ole vaikutusta. Asiantuntijuus tiedonluomisena on Järvelän luennossakin mainittujen Scardamalian ja Bereiterin mukaan asiantuntijuutta progresiivisena ongelmanratkaisuna ja yhteisöllisenä tiedon luomisena. Verkko-opetuksen asiantuntijan toiminnassa ja identiteetissä pitäisi kaikkien kolmen ulottuvuuden jollain tasolla näkyä. Tästä aiheesta löysin lisää materiaalia Jyväskylän yliopiston koulutuksen kehittämiskeskuksen luennolta aikanansa.
Käytännön verkko-opetuksessa asiantuntijuuden tasot materialisoituvat asiantuntijuusalueiksi. VOA –koulutuksen kestäessä näkemykseni ja käsitykseni näistä on muuttunut ja kiteytynyt. Koulutuksen alussa mindmap oli laaja ja oksia kasvoi lisää kaiken aikaa. Lopussa oksien painoarvo alkoi muuttua ja lopputulemana on, että uskallan määritellä verkko-osaamisen asiantuntijuuden muodostuvan seuraavista osa-alueista:
n tekninen asiantuntijuus
o oppimisalustan ominaisuuksien ja mahdollisuuksien hyödyntäminen
o käyttö- ja neuvontaosaaminen
o toteutusympäristön monipuolisuus ja houkuttelevuus
n pedagoginen asiantuntijuus
o opintojakson sisällön ja rakenteen asiantuntijuus
o ohjauksen asiantuntijuus
o arvioinnin asiantuntijuus
n vuorovaikutuksen ja viestinnän asiantuntijuus
o verkkoviestinnän asiantuntijuus
o verkkokirjoittaminen
o verkkokeskustelu
Olenko näissä kolmessa osa-alueessa asiantuntija? Tiedonhankkijana ainakin olen toiminut ja toimin edelleenkin – usein huomaamattani. Koulutuksen yksi vaikutus on se, että automaattisesti rekisteröi ja havainnoi ilmiöitä VOA –näkökulmasta. Teknisen asiantuntemuksen osalta en edelleenkään ole kovin vahvoilla, mutta tulen toimeen. Pedagogisessa asiantuntijuudessa pärjään tiedonhankinnan näkökulmasta erinomaisesti samoin kuin vuorovaikutuksessa. Kulttuurisen osallistumisen näkökulmasta olen hyvää keskitasoa oleva asiantuntija kaikilla kolmella valitsemallani osa-alueella. Tiedon luojana en ehkä vielä uskalla itseäni varsinaisena asiantuntijana pitää millään näistä osa-alueista.
VOA –koulutuksen alkamisen jälkeen olen työstänyt valmiiksi kaksi opintojaksoa: Business Travel and Travel Management (3 ects) ja Tapahtumatuotanto (3 op). Kumpikin näistä on suurelta osaltaan verkossa tapahtuvaa oppimista ja perinteisiä luentoja käytetään opiskelijoiden koukuttamiseen – ikään kuin triggereinä, joilla laukaistaan uusi kiinnostava (?!) teema käyntiin. Toteutuksen suunnittelun ja ohjauksen suunnittelun osaamisen tärkeys on tullut todistetuksi. Jos näissä slarvataan, on lopputulos opiskelijalla pahimmassa tapauksessa turhauttava ja teettää paljon ylimääräistä opintojakson sisällön opiskeluun liittymätöntä työtä. Yleisten työelämäkompetenssien valossa tällainenkin oppiminen on paikallaan, mutta jos sitä ei ole mitoitettu opintojakson sisältöön kuuluvaksi tarkoitukselliseksi oppimisen kohteeksi, ei sellaista saa opiskelijan työhön sisältyä.
Paras keino kehittyä on tehdä toteutuksia, pyytää palautetta sekä opiskelijoilta että kollegoilta ja opiskella. Työyhteisössämme on hyvä uuden oppimisen ja soveltamisen draivi ja uskon sen tukevan omaa oppimistani.
